Robin Capital

Lohkoketjuteknologiassa on kyse tietokantavallankumouksesta

Internetsovelluksen kolme osaa

  1. Käyttäjärajapinta— loppukäyttäjälle suunnattu sovellus.
  2. Protokolla(t) — logiikka, jonka mukaan sovellus toimii: “jos X niin Y, muutoin Z”.
  3. Tietokanta— prosessoi loppukäyttäjän suorittamia toimenpiteitä sovelluksen protokollien sääntöjen mukaisesti ja tallentaa ne.

Tieto(kannoissa) on voimaa

  • Ilman kolmansien osapuolien omistamia ja ylläpitämiä tietokantoja ei olisi uniikkia dataa, olisi vain arvottomia kopioita. Pankkitili, passi, ajokortti, lisenssi, työsuhde, koulutus, sosiaalinen verkosto…kaikki tietyn arvon omaava informaatio on nykypäivänä tallennettu jonkin ulkopuolisen palveluntarjoajan (yritys tai valtio) omistamaan ja ylläpitämään tietokantaan.
  • Lohkoketjuteknologian myötä tietokantoja voidaan ylläpitää globaalin yhteisön voimin. Koska arvo yhteiskunnassa perustuu pohjimmiltaan uniikin datan keräämiseen ja sen hyödyntämiseen, on loogista, että yritykset pyrkivät maksimoimaan datan keräämisen. Lohkoketjuteknologian ideana on luoda kaikille avoimet pelisäännöt ja taloudelliset kannustimet osallistua globaalin transaktiotietokannan ylläpitämiseen — kyse on globaalin yhteisön koordinoimisesta taloudellisen porkkanan avulla.
  • Läpinäkyvyys ja innovaatio yhteiskunnassa lisääntyy, kun tietokantoja voidaan ylläpitää kaikille avointen matemaattisloogisten pelisääntöjen eli koodin avulla. Yksittäisten datamonopolien (Google, Amazon, Facebook, Apple jne.) syrjäyttäminen nykyisen Internet-infrastruktuurin avulla on mahdotonta. Lohkoketjuteknologia mahdollistaa vaihtoehdon sille, että kourallinen yrityksiä omistaa suurimman osan kaikesta maailman datasta ja hallinnoi suurinta osaa uusien innovaatioiden jakelukanavista.

Internet yhdistää yksittäiset tietokoneet protokollien avulla

  • Internet perustettiin 1960-luvun alussa Yhdysvaltojen puolustusministeriön aloitteesta. Tarkoituksena oli rakentaa ulkopuolisen hyökkäyksen kestävä hajautettu kommunikaatioverkosto. Internet koostuu useista toisiinsa kytköksissä olevista tietokoneista. Fyysisesti toisiaan lähellä olevat tietokoneet ovat osa tiettyä paikallisverkkoa, joka on Internet-palveluntarjoajan kautta yhteydessä globaaliin kommunikaatioverkkoon.
  • Tietokoneet kommunikoivat toisillensa eri protokollien välityksellä. Protokolla on kommunikaatiostandardi, samalla tavalla kuin esimerkiksi suomen kieli on protokolla ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Tietokoneet joutuvat käyttämään eri protokollia riippuen siitä, minkälaista dataa on tarkoitus siirtää (tekstiä, kuvaa, videota, ääntä jne.), samalla tavalla kuin ihmiset joutuvat käyttämään eri kieliä kommunikoidessaan eri maiden kansalaisten kanssa.
  • Internet-protokollat mahdollistavat ainoastaan tietokoneiden välisen tiedon siirron, mutta eivät tiedon tallentamista. Tämän seurauksena Internetin potentiaalia ei osattu heti hyödyntää. Esimerkki: SMTP-protokolla (simple mail transfer protocol) mahdollistaa sähköpostiviestien lähettämisen. Eli teoriassa SMTP-protokolla mahdollistaa 1000x tehokkaamman, lähes reaaliaikaisen ja maailmanlaajuisen kommunikaation. Ongelmana on, että SMTP (ja muut Internet-protokollat) eivät tallenna niiden välityksellä lähetettyjä viestejä. Mikäli viestin vastaanottaja ei vastaanottohetkellä kirjoita viestiä muistiin (sisältö, saapumisaika, suhde aikaisemmin vastaanotettuihin/lähetettyihin viesteihin jne.) häviää kyseinen viesti kyberavaruuteen. Käyttökokemus on heikko, vaikka potentiaali on huikea.

Yritysten omistamat tietokannat herättävät Internetin eloon

  • Tietokannat ovat Internetin puuttuva palanen. Esim. Googlen tietokanta kerää yhteen kaiken SMTP:n kautta kulkevan kommunikaation. Keräämällä viestit yhteen paikkaan, Google pystyy rakentamaan käyttäjärajapintaan oman sovelluksensa (Gmail), joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tallentaa, korvamerkitä, filtteröidä, muokata, jne. heille lähetettyjä viestejä. Vastineeksi Google saa pääsyn globaaliin sähköpostikommunikaatioon ja pystyy rahastamaan moninkertaisesti sovelluksen kehittämisestä ja tietokannan rakentamisesta aiheutuneet kulut myymällä käyttäjäkohtaista dataa eteenpäin. Kaikki tähän asti menestyneet Internet-yhtiöt ovat pääsääntöisesti joutuneet nojaamaan mainostuloihin perustuvaan liiketoimintamalliin, koska Internetin välityksellä ei ole aikaisemmin voinut siirtää arvoa kitkattomasti.
  • Datamonopolit ovat luontainen seuraus vain tiedon siirtoon kykenevistä protokollista. Ainut taloudellisesti rationaalinen liiketoimintamalli Internet-yrityksille on aggregoida erimuotoista liikennettä (viestejä, kuvia, videoita, musiikkia jne.); ja mitä enemmän dataa yritys onnistuu keräämään, sitä paremmin yhtiö pystyy kehittämään sovellustaan kuluttajien mieleen. Mitä enemmän kuluttajien mieleen sovellus on, sitä enemmän käyttäjiä se saa. Mitä enemmän käyttäjiä, sitä enemmän dataa jne. Lopputuloksena on tilanne, jossa kourallinen firmoja kontrolloi lähes kaikkea mitä Internetissä tapahtuu. Idea hajautetusta kommunkaatioverkostosta ei ikinä toteutunut.
  • Nykytilanne loukkaa yksityisyydensuojaa ja hidastaa innovaatioita. Yhä useammin uutisoidaan suuryritysten keskitettyihin tietokantoihin tehdyistä tietomurroista. Samalla nämä samat keskitetyt tietokannat ovat monelle aloittelevalle yrittäjälle ainut tapa saada oma tuote kuluttajien tietoisuuteen. Maailmalta löytyy lukuisia esimerkkejä (Zynga vs. Facebook, Yelp vs. Google etc.), joissa suuryritys väärinkäyttää asemaansa ja lannistaa uusien innovaatioiden tuloa markkinoille (ks. GAFA yrityskauppoja viime vuosikymmeneltä: kilpaileva startup on joko ostettu tai sen idea kopioitu ja startupilta estetty pääsy suurityksen jakeluun. “Amazonia ei olisi ikinä rakennettu Amazonin päälle.”

Bitcoin (2009) mahdollistaa tietokannan ylläpitämisen globaalin yhteisön voimin

  • Bitcoin on protokolla ja tietokanta samassa paketissa. Bitcoinin ja Internet-protokollien välinen ero on se, että koska Bitcoinissa yhdistyy sekä protokolla että tietokanta (=lohkoketju), on jokainen bitcoin-transaktio uniikki. Kuten aikaisemmin todettiin, ainoastaan uniikkiin dataan on mahdollista sitoa arvoa: Bitcoin tuo rahan osaksi Internetin infrastruktuuria. Esimerkiksi pdf-tiedoston lähettäminen sähköpostitse ei poista alkuperäistä tiedostoa lähettäjältä. Kun taas yhden Bitcoinin lähettäminen saman Internet-infrastruktuurin välityksellä johtaa siihen, että “alkuperäinen” bitcoin siirtyy lähettäjän omistuksesta vastaanottajan omistukseen.
  • Ennen Bitcoinia, digitaalisesta informaatiosta on voitu tehdä uniikkia vain luottamalla ulkopuoliseen palveluntarjoajaan. Ulkopuolinen palveluntarjoaja (esim. pankki) ylläpitää tietokantaa käräjille joutumisen uhalla. Yksinkertaistaen: se, että jollakin on pankkitili Nordeassa, tarkoittaa että Nordea ylläpitää excel-taulukkoa, jossa yhdellä rivillä lukee kyseisen henkilön nimi ja tilin saldo. Nordea voisi millä sekunnilla hyvänsä muuttaa tilin saldoksi 0e, mutta pitäytyy tekemästä näin koska yhtiö tiedostaa Suomessa väärinkäytöksiin liittyvät riskit. Tilanne muuttuu huomattavasti, jos pankki toimisikin esimerkiksi Venäjällä tai Afrikassa. Kuinka luottavaisena asiakas säilyttäisi rahojaan paikallisen pankin tietokannassa, kun ainut tapa estää väärinkäytökset on viedä asia paikallisille käräjille? (Huom. Nordeaa on käytetty vain havainnollistavana esimerkkinä).
  • Bitcoin mahdollistaa globaalin transaktiotietokannan ylläpitämisen. Sen sijaan että kaikki maailman 25,000 pankkia ylläpitävät omia suljettuja (PSD2 ei ole ratkaisu) ja kuluttajille kalliita (kansainvälisen maksuliikenteen 10+% transaktiokustannukset, mikrotransaktioiden mahdottomuus jne.) järjestelmiään, Bitcoin korvaa kyseiset tietokannat yhdellä universaalilla transaktiotietokannalla. Kuka tahansa voi rakentaa oman pankkinsa (= käyttäjärajapinnassa toimivan sovelluksen) Bitcoinin lohkoketjun päälle.

Miksi Bitcoin toimii?

  • Googlen ja Facebookin kaltaisilla yrityksillä on taloudelliset kannustimet kerätä venture capital-rahaa ja investoida kalliiseen, yksityiseen tietokantainfrastruktuuriin. Yritykset tiedostavat kuinka arvokasta Internet-liikenteen kerääminen on. Bitcoinin lohkoketju luo yhtälailla taloudelliset kannustimetihmisille (ja koneille) osallistua bitcoin-transaktioiden verifoimiseen ja yhteisen tietokannan ylläpitämiseen.
  • Bitcoinin lohkoketjuun osallistuvien tahojen ei tarvitse tuntea toisiaan. Bitcoinin lohkoketjun lähdekoodi on avoin. Lohkoketjuun on ennalta ohjelmoitu ne sännöt, joiden puitteissa niin kutsuttuja “louhijoita” tai työntekijöitä palkitaan siitä työstä (transaktioiden verifoimisesta), jota he tekevät Bitcoinin lohkoketjun toimivuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. Kyseessä on ennennäkemättömän meritokraattinen systeemi, jossa kenellä tahansa on “toimimalla tavalla X, mahdollista saada palkkio Y.” Ethereumin lohkoketjun (ks. alla) myötä tämä meritokraattinen malli tehdä työtä (ylläpitää tiettyyn aktiviteettiin liittyvää tietokantaa) voidaan ulottaa koskemaan kaikkia Internet-palveluita.
  • Bitcoinin lohkoketju on ohjelmoitu tarkoituksella toiminnallisuuksiltaan hyvin rajalliseksi sen turvallisuuden maksimoimiseksi. Bitcoinin avulla voi lähettää ja vastaanottaa arvoa Internetin välityksellä, ei juuri muuta. Arvon lähettäminen Bitcoinin lohkoketjussa (ja lohkoketjuissa yleisesti) toteutetaan transaktioviesteinä, joissa lähettäjä ilmoittaa (i) oman Bitcoin-osoitteensa, (ii) lähettämänsä summan bitcoinia sekä (iii) vastaanottajan Bitcoin-osoitteen. Tämän jälkeen transaktioviesti lähetetään Bitcoinin lohkoketjun jäsenten tietoisuuteen. Samaan aikaan louhijat kilpailevat oikeudesta lisätä uusia transaktioita Bitcoinin lohkoketjuun.
  • Louhijoiden työ on valjastaa laskentatehoa Bitcoinin lohkoketjun toimivuuden ja turvallisuuden takaamiseksi (nk. proof-of-work). Ideana on, että louhija voi todistaa käyttäneensä X määrän taloudellisia resursseja verkon toiminnan turvaamiseksi. Aina kymmenen minuutin välein joku louhijoista valitaan voittajaksi, jonka jälkeen voittaja kerää viimeisimmän kymmenen minuutin ajanjaksona hänen tietoonsa tulleet transaktiot yhteen “lohkoon” ja lisää ne tuoreimmaksi osaksi Bitcoinin tietokantaa eli lohkoketjua. Louhijalla on taloudelliset intressit lisätä vain todellisia transaktioita, eli transaktioita, joissa lähettäjällä on ollut oikeus lähettää kyseinen summa. Mikäli louhija hyväksyy transaktion, jossa lähettäjä yrittää lähettää bitcoineja yli varojensa, louhija menettää oikeutensa palkkioon (tietty määrä bitcoinia) tekemästään verifiointityöstä. Eli toimimalla vastoin Bitcoinin lohkoketjun sääntöja (huijaamalla), louhija menettäisi sekä laskentatehoon käyttämänsä investoinnin sekä verifiointityöstä tälle maksettavan palkkion. Tämä “yksinkertainen” matemaattinen sääntö mahdollistaa päivittäin miljardien eurojen edestä bitcoin-transaktoita.
  • Bitcoinin lohkoketjua ei ole hakkeroitu kertaakaan sen julkistamisen jälkeen. Bitcoinin lohkoketju on ollut toiminnassa nyt yli 10 vuotta ilman, että sitä olisi hakkeroitu kertaakaan. Yksittäisiä Bitcoin-pörssejä on kyllä hakkeroitu, mutta valtamedia rinnastaa tämän virheellisesti siihen, että Bitcoinin lohkoketju olisi jotenkin menettänyt turvallisuutensa. Globaaliin markkinaan mahtuu aina huolimattomasti toimivia yrittäjiä, mutta ei se tarkoita, etteikö alla oleva teknologia voisi toimia täysin virheettömästi.
  • Bitcoin on noussut kymmennessä vuodessa kellaritason harrastuksesta uuden digitaalisen omaisuusluokan keulakuvaksi. Kun vuonna 2010 Bitcoinista puhuttiin rikollisten rahana, puhutaan siitä nyt institutionaalisten sijoittajien keskuudessa uutta digitaalista omaisuusluokkaa edustavana sijoitusinstrumenttina. Silmiinpistävää on, että vuonna 1995 Internetiä pidettiin yhtälailla ainoastaan rikollisten temmellyskenttänä, jossa levitettiin laitonta materiaalia ja jota kukaan ei ikinä tulisi käyttämään. Koska Bitcoin ja muut lohkoketjut tuovat parannuksia olemassa olevaan Internetiin, on luontevaa, että tarinankerronta teknologian kehityksestä noudattaa hyvin samanlaista kaavaa.

Ethereum (2014) ulottaa lohkoketjut koskemaan kaikkia Internet-palveluita

  • Ethereum toimii täysin samalla logiikalla kuin Bitcoin, mutta se mahdollistaa paljon monimutkaisempien transaktioviestien lähettämisen. Tämä tarkoittaa sitä, että Ethereumissa voi luoda älysopimuksia (transaktioviestejä, jotka muistuttavat ennalta ohjelmoituja pankkitilejä), jotka toteuttavat niihin ennalta ohjelmoituja sääntöjä, silloin kun niihin lähetetään ennalta määritetty summa Ethereumin lohkoketjun kryptovaluuttaa (ETH). Yhtenä esimerkkinä älysopimuksesta voidaan käyttää ICO (Initial Coin Offering) älysopimusta. ICO:ssa on yksinkertaisesti kyse siitä, että 20 rivillä koodia on mahdollista luoda globaali varainkeruukampanja lähettämällä ennalta ohjelmoitu ja varainkeruun ehdot (kampanjan voimassaoloaika, minimisijoitusvaatimus, vähimmäiskeruuvaatimus jne.) sisältävä älysopimus Ethereumin lohkoketjuun. Koska Ethereumin lohkoketju on avoin, voi kuka tahansa, joka täyttää älysopimuksen ehdot osallistua varainkeruukampanjaan. Älysopimusten avulla Ethereumiin (tai sitä vastaavaan lohkoketjuun) voidaan rakentaa mikä tahansa matemaattisloogisten sääntöjen puitteissa toimiva sovellus.
  • Lohkoketjuja on hyvin vaikea säännellä. Koska lohkoketjuja ei omisteta kenenkään yksittäisen ja tunnistettavissa olevan tahon toimesta ja koska lohkoketjujen ensisijaisena jurisdiktiona on Internet, on niitä verrattaen vaikea säännellä/kieltää. Riittää, että maailmalta löytyy yksi taho, joka ehtii kopioida lohkoketjun lähdekoodin ja lohkoketjun ylläpitäminen voi jatkua, vaikka sen kaikki muut omistajat onnistuttaisiin saamaan kiinni. Kyseessä on jokseenkin vertaisverkossa tapahtuvaan tiedostonvälitykseen verrattavissa oleva ilmiö (vaikkakin paljon vahvempi, koska lohkoketjuissa voidaan siirtää arvoa), jossa yksittäisiä tahoja voidaan rangaista (PirateBay), mutta jossa alla oleva teknologia (BitTorrent-protokolla) jatkaa toimintaansa lainsäätäjien kielloista huolimatta.
  • Jokainen lohkoketju tarvitsee oman kryptovaluuttansa. Lohkoketjun omalla kryptovaluutalla luodaan taloudellinen kannustin globaalille yhteisölle osallistua yhteisen tietokannan ylläpitämiseen. Koska Bitcoin ja Ethereum tarjoavat käyttäjilleen eri toiminnallisuutta (rajattu vs. rajaton ohjelmointilogiikka) on loogista, että niiden omistamiseen edellytetään eri kryptovaluuttaa (sanat token ja kryptovaluutta käyvät synonyymeistä). Taustalla on myös eri lohkoketjujen hallinnon eriyttäminen: jos joku haluaa vaikuttaa lohkoketjun kehitykseen, tulee tämän ostaa enemmistö lohkoketjun tokeneista (samalla ajaen tokenin hintaa ylös). Mikäli ostaja sitten päättää sabotoida lohkoketjua, sabotoi hän samalla omaa omaisuuttaan.

Älysopimukset toimivat Internet-sovellusten rakennuspalikoina

  • Tietyt lohkoketjuihin luodut, toisiinsa kytköksissä olevat älysopimukset muodostavat yhdessä tiettyä toiminnallisuutta tarjoajavan kokonaisuuden (vrt. API). Augur (ennustemarkkinat), Dharma (lainananto/-otto), MakerDAO (hintavakaa token), Livepeer (videon transkoodaus), UMA (hinnanerosopimukset), jne. ovat projekteja, jotka koostuvat toisiinsa kytköksissä olevista älysopimuksista, jotka yhdessä mahdollistavat jonkun tietyn toiminnallisuuden tarjoamisen Ethereumin lohkoketjussa. Näiden avointen älysopimusten päälle kuka tahansa voi rakentaa oman käyttäjärajapinnassa toimivan sovelluksensa. Esimerkki: Zerion on puhtaasti älysopimusten (Compound, MakerDAO, Uniswap jne.) päälle rakennettu pankkisovellus.
  • Miksi älysopimukset ovat ylivertaisia perinteisiin yrityksiin verrattuna? Esimerkki: tällä hetkellä 25,000 pankkia tarjoaa pankkitoimintaan liittyviä toiminnallisuuksia (lainanto, johdannaisten luonti jne.), jokainen omalla tavallaan. On todennäköistä, että jokaisen saatavilla oleva, Internet-natiivi älysopimus tarjoaa täysin samoja toiminnallisuuksia (“jos X niin Y, muutoin Z”) moninkerroin tehokkaammin. Täysin saman analogian voi ulottaa monelle muulle eri toimialalle.
  • **Kuka tahansa voi rakentaa oman sovelluksensa avointen älysopimusten päälle.**Verkostoefektien myötä jokaisen sovelluksen intressissä on hakea tiettyä toiminnallisuutta aina korkeimman likviditeetin omaavasta älysopimuksesta. Aina kun sovellus käyttää jonkun tietyn älysopimuksen tai toisiinsa kytköksissä olevien älysopimusten tarjoamaa toiminnallisuutta, joutuu sovellus (= loppukäyttäjä) maksamaan siitä älysopimuksen/-sopimusten omistajille kysynnän ja tarjonnan (lohkoketjun kapasiteetin) määrittämän transaktiokustannuksen.
  • Nykyiset API-markkinapaikat antavat osviittaa siitä, kuinka arvokkaita tietyt toiminnallisuudet voivat yksittäisille käyttäjärajapinnassa toimiville sovelluksille olla. Sovellusten määrää on vaikea arvioida, mutta koska Internet-yhteydessä olevan väestön (sekä laitteiden) määrä kasvaa, on vaikea nähdä kysynnän laantuvan. Älysopimukset ovat avoimuutensa ja globaalin likviditeettinsä takia ylivertaisia “rakennuspalikoita” moderneille Internet-sovelluksille. Perinteisten firmojen API:t ovat (i) kalliimpia ja (ii) niihin liittyy aina riski siitä, että myyjä päättääkin sulkea API:n, mikäli ostaja näyttää hyötyvän siitä liikaa (nk. platform risk).